Parkki-Pari

MEIDÄN MÖKKITARINAMME

Hei, olen Päivi, Villa Alma -mökin emäntä, Co-Rento Voimavarakouluttaja ® sekä hyvinvointivalmentaja. Toivotan omasta ja Villa Alman Matti -isännän, aviomieheni ja ”jokapaikantalkkarimuulin” puolesta sinut ja seurueesi sydämellisesti tervetulleiksi viivähtämään, rentoutumaan ja virkistymään Tottijärvelle Lepoparkkiin!

Villa Alman ja meidän välinen yhteinen historiamme alkoi marraskuussa 2007. Olimme jo jonkin aikaa etsineet uusperheellemme sopivaa mökkiä paikalta, josta isännän olisi näppärä ajaa kesäisin töihin Mouhijärvelle. Kiertelimme katselemassa mökkejä, niin meren rannalta Porin seudulta, kuin myös järven rannalta Ikaalisten suunnalta.

Odotukset olivat korkealla ajaessamme Tottijärvellä Niinimäentietä Almanrantaan, koska olimme jo etukäteen innostuneet ajatuksesta laskea isännän sisaruksineen omistama iso rautavene Tampereen Pyhäjärven laaja-alaisen vesistön äärelle. Lisäksi tämä paikka olisi sijainniltaan ja kulkuyhteyksiltään mitä mainion meidän tarpeille.

EI IHAN SITÄ...ja KUITENKIN KAIKKI...

Ensimmäisenä silmiimme osui pienen pieni mökki rinteen alapäässä. Katsoimme sitä hetken sanattomina. ”Tuollaista työmaakoppia me ei sitten osteta!”, totesin miehelleni. Astuimme kuitenkin ulos autosta tutustumaan tuohon kutistettuun mummonmökkiin, joka vieläpä sijaitsi pienemmällä tontilla, mitä olimme hakemassa.

Mökki oli nopeasti katsottu ja halusimme ulos haukkaamaan happea. Laiturilla se sitten se kolahti! Näkymä järvelle lähes salpasi hengen ja rauha valtasi mielen. Huomasimme uppoavamme avaraan luonnon kauneuteen ja ympäröivään hiljaisuuteen. Yhtäkkiä tiesimme. Olimme varmoja. Halusimme tämän näkymän! Halusimme tämän tunnelman. Halusimme kaikista haasteista huolimatta tämän pienen paikan!

PIKKUHILJAA TUTUIKSI TULLAAN

Muista ostajaehdokkaista huolimatta, marraskuussa 2007 meidän tarjouksemme hyväksyttiin ja pääsimme mökin omistajaksi. Lunta ei ollut kovinkaan paljoa, järvi oli sula, mutta kylmän kostea ilma tuli mökkiin sisälle. Vasta Pääsiäisenä 2008 söimme ensimmäisen kerran retkieväät paikan päällä ja aloitimme irtaimistoineen ostetun mökin siivoamisen, paikkojen tutkimisen ja pintaremontin tekemisen suunnittelun. Pintaremontista tulikin sitten vitsi puheisiimme. Loppujen lopuksi mökistä uusittiin lähes kaikki.

Kävi ilmi, että mökkiä oli vuosien varrella remontoitu ja muuteltu useaan kertaan. Tilassa oli hassuja ja epäkäytännöllisiä ratkaisuja. Purkuhommia riitti ja kaatopaikalle kuskattiin jätettä kuormakaupalla. Läpimätä välikatto tuntui tipahtelevan alas ihan itsekseen. Työmäärästä huolimatta emme katuneet hetkeäkään ostostamme. Olimme jo täysin menettäneet sydämemme paikan hengelle ja maiseman kauneudelle!

Saimme luvat muutoskorjausrakentamiseen. Mökki piirrettiin omien suunnitelmiemme pohjalta uudelleen. Kolmen vuoden ajan rakensimme pieteetillä Villa Almaa sovitellen sen kanssa yhteen elämän muut asiat ja haasteet: kaksi kotia, neljä nuorta, koira ja kaksi yritystä. Teimme itse kaiken mitä pystyimme, osasimme ja opimme matkan varrella tekemään.

Joulua 2010 pääsimme vihdoin viettämään, jo rakkaaksi tulleella, tunnelmallisella mökillä. Olemme  uudistaneet sitä kunnioittaen vanhanajan mökkimäisyyttä: vesi tulee kannettuna sisään, ruoka tehdään pääosin ulkokeittiössä, grillissä tai nuotiolla, televisiota ei ole, vaikka sähkö tuleekin mökkiin. Keittiö rakennettiin vanhasta 1950-luvun keittiökaapistosta ja alkuperäisen mökin lattialankuista. Pukuhuoneen seinät pinnoitettiin vanhoilla, erilevyisillä laudoilla, jotka maalattiin. Kaikki lamput katossa ja useimmat kalusteet ja astiat ovat kirpputori- tai huutokauppalöytöjä tai perintönä saatuja. Saunassa ei ole suihkua ja yläkerran makuutilaan mennään ulkorappuja pitkin, kuten alkuperäisessäkin mökissä tehtiin. Ulkohuussi oli silloin vielä alkuperäinen. Nykyään käytössä on erotteleva kuivakäymälä kunnostetussa ulkorakennuksessa.

KIVIÄ KASAAMAAN 

Pihapiiri ja koko pieni tontti on myös kokenut suuren mullistuksen. Päätimme yhdessä silloisen naapurin kanssa rakennuttaa ylätiehen levennyksen, jotta saadaan kunnon paikoitustilat kaikille. Pohjatöitä tehdessä maastosta nousi toinen toistaan isompia kiviä. Niistä muodostui kuin pyramidi yläpihalle. Sain naapureilta luvan käyttää kiviä ja niitä alettiin siirtää yksi kerrallaan penkereeksi mökkipihaamme. Välillä jouduimme pidättämään hengitystä, kun kaivinkoneen kauha lähes viisti mökin etuterassin vesikourua. Teimme tarkkaa millimetrityötä, jotta saimme oikeat kivet oikeille paikoilleen. Palkintona saamme nyt astella kauniita luonnonkiviportaita pitkin mökille. Isäntä vielä hioi ja veisteli lauta kerrallaan käsityönä terassin mukailemaan maastoa. Aikaa siihen meni, mutta lopputulos on silmiä hivelevän kaunis. Kiviprojektit jatkuvat tontilla edelleen pienempien rotvallinreunus- ja noppakivien portaikoksi asettelun merkeissä, sillä luonnonkivissä on oma erityinen energiansa ja onneksi me molemmat pidämme niistä!

Mökkiä on ensimmäisen joulun jälkeen käytetty ahkerasti ja olemme iloksemme saaneet tutustua lähialueen muihin mökkiläisiin. Nykyään meillä on yhteinen Mökkihöperöt -ryhmä ja annamme runsaasti naapuriapua toisillemme. Järjestämme  myös muutaman kerran kesässä yhteiset nyyttikestit ja lainailemme milloin mitäkin tarvekalua toisillemme tai autamme puhdetöissä. Kesällä 2020 perustimme yhteisvoimin ”Pelastetaan Pörriäiset” -niittykukkapellon Vesilahdentien varteen joutomaalle ja istutettiin sinne vähän hyötykasvejakin, kuten sipulia, porkkanaa, perunaa ja yrttejä! Tätäkin toimintaa jatketaan tulevina kausina.

Yhtään päivää mökin oston jälkeen emme ole hankintaamme katuneet. Paremminkin vuosi vuodelta meistä tuntuu enemmän ihmeeltä, että saamme olla täällä ja nauttia tästä kaikesta. Meidän mökki, sen isoista ikkunoista avautuva näkymä ja laiturin päässä olevilla lepotuoleilla makoilu vievät ikään kuin toiseen todellisuuteen. Muun maailman tiedostaminen katoaa, stressi haihtuu ja sitä kokee tulleensa oikeaan terapiapaikkaan. Villa Alma on paikka missä sielu lepää.

Elokuussa 2015 silloinen kotimme Siurossa meni odotettua nopeammin kaupaksi. Meistä olisi tullut ”kodittomia”, mutta mökkimme Villa Alma pelasti meidät. Uusi rakenteilla oleva kotitalomme oli täysin alkuvaiheessa ja niinpä me muutimme mökille. Talven 2015-16 elimme sen hellässä suojassa. Välillä pakkanen paukkui -28 asteessa, silti yön pimeydessäkin kömmittiin ulkorappuja pihanperälle ulkohuussiin. No, se on sitä elämänsuolaa. Jouluna 2015 isäntä innostui kokeilemaan ulkokaasugrilliuunipuuroa. Siitä on sittemmin tullut jokatalvinen herkkumme. Kaasugrillissä on tullut myös paistettua monet marjapiirakat, kakkupohjat ja muut leivonnaiset, suosittelen kokeilemaan.

IHANA AAMU...ja TÄYSIN TOISENLAINEN KUIN NORMAALISTI...

”Mikä ihana aamu! Radiostudio on rakennettu Pyhäjärven rantaan Nokian Tottijärvelle” alkoi YLE Tampereen retkellä aamulähetys kesäkuussa 2016. Olin saanut mieheltäni luvan ilmoittaa mökkimme #yleretkellä kisaan. Matti sanoi, että siitä vaan, kunhan hänen ei tarvitse osallistua tai kommentoida mitään. ”Ei tarvitse. Minä hoidan kaiken. Eikä radio-ohjelmaan kuvata mitään”, sanoin itsevarmasti.

Radiosta näytettiin vihreää valoa meidän mökkirannalle. Paikalle kutsuttiin myös Tottijärvi-seuran puheenjohtaja ja paikallinen kylätuntija. Halusin, että Tottijärven kylä ja sen kesämatkailumahdollisuudet tuodaan myös esille. Lisää mielenkiintoista asiaa lähetykseen toi paikallinen biologi kertoessaan alueen kasvillisuudesta ja eläimistöstä. Matin johdolla paistettiin nokkoslettuja ja merisäälähetys lähetettiin meidän rautaveneen kannelta. Siitä toimittajakin oli erityisen otettu.

Jouduin lopulta syömään lupaukseni Matille, kun meille selvisi, että radioväki oli päättänyt tehdä mökkiaamun lähetyksestä live-materiaalia someen. Meitä kuvattiin ja meiltä kyseltiin mökkiläisyydestä. Asiat johtivat toiseen ja pian meitä haastateltiin parina YLE:n alueelliseen iltauutislähetykseen. Matti kertoi innoissaan rautaveneen historiasta suorassa radiolähetyksessä. Onneksi hän on leppoisa, eikä suuttunut minulle. Kokemusta erilaisesta aamusta omalla mökillämme peilityynen Pyhäjärven rannalla auringon paisteessa on muisteltu ilolla ja ylpeydellä.

MÖKKIVAIHEITA MUISTELLESSA

Matkaan on mahtunut monenlaisia hetkiä. Muistan, kuinka vettä satoi vaakatasossa meidän kantaessa metallisia painavia suorakaideputkia peräkärrystä jyrkkää liukasta rinnettä pitkin alas mökille. Putkien avulla vanha mökki tunkattiin 40 cm ylös, jotta sen alle pystyttiin tekemään uusi kivijalka. Muistan vanhat, kastuneet ja hiirenpissalta haisevat eristepurut, jotka nostelimme käsin koko lattian matkalta jätesäkkeihin. En voi unohtaa, kuinka jouduimme toteamaan mökin lämmityslaitteen hajonneen ja lämpötilan laskeneen 10 asteeseen sisällä, kun saavuimme väsyneinä illalla myöhään viettämään joulua. Muistan, kuinka kummalliselta tuntui, kun mökin suojaksi järvelle päin tehtiin betonivallia ja valaminen piti suorittaa vedenpinnan alapuolella! Muistan...muistan, että välillä (aika useinkin) on tarvittu sitkeyttä ja lujaa visiota. Kuitenkin kaikista parhaiten mieleen on jäänyt upeat aamukahvihetket järvenpuoleisella mökin seinustalla lämpöisessä auringonpaisteessa ja ihanassa rauhassa ja hyvin nukutut yöt mökin hiljaisuudessa. Puhumattakaan mökkisaunan pehmeistä löylyistä ja terapiamaisemasta, johon rakastun vielä kolmentoista vuoden jälkeenkin joka päivä uudelleen.

Toivomme, että Villa Alma -mökkimme ja Tampereen Pyhäjärvi
sekä Tottijärven kylämaisema tarjoaa saman tunteen
ja jättää hyvän mielen, ihan jokaiselle täällä kävijälle.
Tervetuloa meille mökkeilemään!

t. Päivi & Matti,
emäntä ja isäntä ite